Tomi Kontio

 

 

Cassiopeia

 

  

Leninki nukkuu tuolin selkänojalla,

tuoli on ulkona, se on kuningattaren tuoli.

 

Puiden veri pysähtyy, metsästä kuuluu rätinää.

Pakkanen polttaa varikset mustiksi.

 

Schedir, Caph ja Rucba piirtävät naista taivaalle.

Leninki herää ja liukuu kalpean maiseman yli.

 

Salaa se kerää linnut oksilta ja vie ne meren hautoihin,

salaa se kerää tähtien viivat heimojensa alle.

 

Kylmät kädet kulkevat uneni lävitse,

kyyneleet jäätyvät silmiin, hiki kruunuksi otsaan.

 

Jokaisessa huoneessa nämä kuviot tunnetaan,

tämä pelon silmien läpi ommeltu tanssi.